On tullut vähän taukoa tähän blogin päivittelyyn mutta elossa ollaan! Suomessa vierailu oli ihanaa ja tulihan sitä luntakin sitten pari senttiä tänäkin talvena nähtyä. Rentoa lomahengailua Leppävirta-Savonlinna-akselilla kesti reilut kaksi viikkoa. Rakkaita ihmisiä näin kiitettävästi ja salmiakkia söin niin että verenpaine lähti varmasti uuteen nousuun! Italiaan palasin tammikuussa ja jotenkin aika on kyllä mennyt ihan hullun nopeesti eteenpäin…apua nyt on jo helmikuu!

Mitäs sitten olenkaan puuhaillut alkuvuonna 2007? Kävin viikon visiitillä Miikkan luona ja siellä oli taas vaihteeksi oikein hauskaa. Tapasin Pariisin saksalaisia, virolaisia ja suomalaisia vaihtareita ja käytiin muun muassa hyvin romanttisella Seine-risteilyllä Miikkan ja 200 muun erasmus-opiskelijan voimin. Hankin kyllä jostain itselleni ei-niin-kivan flunssan, johon sisältyi kaikkea ällöä kurkku- ja yskävaivaa. Kröääh. Onneksi ei tarvinnut potea yksin kun sai olla Miikkan parantolassa. M:n ystävän Reetan kanssa tyhjennettiin M:n lääkevarastoista aika tehokkaasti Codetabsit ja Strepsilssit kun podettiin yhdessä rue Amelotilla ja pelailtiin “Phase”-nimistä korttipeliä ja lautapeliä nimeltä Alhambra.

Sitten tultiin yhdessä M:n kanssa takaisin Milanoon ja sairastamisvuoro siirtyi Miikkalle. Italiasta ei löytynyt Codetabseja mutta pullollisen yskänlääkettä sain sentään ostettua. Reetta tuli Pariisista pariksi päiväksi vieraaksemme ja oli oikein kivaa olla taas matkaoppaana. Ilmeisesti Reettakin viihtyi kun vannoi tulevansa käymään vielä uudestaan! Miikka sairasti aamupäivät kotona kun kävin hankkimassa leipää pöytään Lo Spuntinossa. Kahvinkeitto ja tiskaaminen sujuu jo melko kiitettävästi, tilausten ymmärtäminen vähän nihkeämmin. Mutta italiaa oppii koko ajan lisää – pakko on paras inspiraatio!

Sunnuntaina ajateltiin M:n kanssa käydä San Sirolla katsomassa Inter-Roma serie A-peli, mutta eipäs mentykään kun kyseinen peli peruutettiin. Jaa että miksi peruutettiin? No, kävi niin että Catalonin peliä vartioimassa ollut poliisimies räjäytettiin ja kaikki jalkapallo-ottelut  peruutettiin ja nyt niitä pelataan tyhjille katsomoille. On se kumma kun täällä ei mahdeta mitään mafian puuhille! Cattolicássa on tenttikausi vielä menossa mutta pian luennot alkavat taas. Opiskellaan Sepidehn kanssa lisäksi italiaa kerran viikossa Paolon kanssa yksityisesti kun intensiivi- ja jaksokurssit päättyivät ennen joulua. Pienryhmässä oppiminen on kyllä niin paljon tehokkaampaa kuin 25 muun aloittelijan kanssa.

Käytiin maanantai-iltana Sepidehn kanssa kuuntelemassa englantilaisen Russell Howardin stand-up-show “Scimmie” baarissa Naviglian kanava-alueella. Ihan kaikkea en ymmärtänyt mutta melkein kaiken kuitenkin ja hauskaa oli. Jossain lehdessä kyseistä Howardia oli kuvailtu vaatimattomasti brittihuumorin tulevaisuudeksi, enkä ihmettelisi vaikka olisikin. Ihailen stand-up-koomikoita, varsinkin sellaisia joiden puolesta ei tarvitse tuntea myötähäpeää, sillä kyllä se vaan vaatii pokkaa mennä yleisön eteen ja saada porukka nauramaan.

Päätin aloittaa kuntoilun kun se on jäänyt harmittavan vähälle täällä makaronimaassa. Hyvä syy aloittaa treenaaminen on mielestäni myös se, että en ole voinut ostaa -50% ihania alesaappaita kun pohkeet on liian läskit italialaisiin saappaanvarsiin! Kamalaa! Kengänkokoni on muuten juuri sopiva sillä 35-36 koista löytyy eniten valinnanvaraa mutta miksi niistä varsista pitää tehdä niin tiukat, en ymmärrä! Kuntosalit on niin kalliita, että pitää tyytyä kotona tehtyihin lihaskuntoharjoituksiin ja puistossa juoksemiseen. Mutta päätös on nyt kuitenkin tehty, läskit lähtee ja kesällä mulla on jalat kuin Sarah Jessica Parkerilla!

Tällä viikolla yritän kuntoilun lisäksi nähdä muun muassa Keäsyön unelma-baletin La Scalassa, vierailla Breran taideakatemiassa, jossa opiskelee saksalainen taideopiskelijaerasmus Thomas ja saada sen kirotun nettiyhteyden vihdoin ja viimein tänne kotiin. Hyvät on aikeet mutta saa taas nähdä kuinka käy. Täältä tähän ja pahoittelen kun tuli taas aika pitkä tilitys tästäkin.