Viikonloppuna kämpälläni tapahtui jotain omituista. Kävi nimittäin niin että Venetsian tuliaiskeittolevyni koki vihdoin neitsytkokkailunsa. Kaikki kävi melkoisen kivuttomasti ja keittämäni kaakao(vanukas) tuotti lopulta suurta nautintoa kaikille osapuolille. Sepideh oli todistamassa tätä neitsytkokkausmatkaa ja sai myös osansa työni hedelmistä. Nautintoa ei pilannut edes se, että kaakaon juomislusikoiminen tapahtui Ikea-laseistani kun kaikki kaksi mukiani olivat likaisina ja ne ovat sitä paitsi niin rumia ettei niitä voi käyttää tällaisessa erityistilaisuudessa(mutta ei kyllä oikein missään muussakaan tilaisuudessa). Kaakao(vanukas) oli oikeastaan melko pahaa mutta se ei kylläkään johtunut keittopeukalokeskelläkätisyydestäni koska kaakaojauhe tuli pussista eikä minun tarvinnut kuin lisätä vettä ja keittää se vuokraemännältä saamassani kämäisessä kattilassani. Mutta pääasia on että levy toimi hyvin ja keittiö saatiin vihityksi käyttöön.

Uudesta keittiöstäni innostuneena päätin sitten valmistaa ensimmäisen ei-valmisruoka-illalliseni Italiassa täällä kotonani. Pastan kiehuessa söin alkuruoaksi porkkanan ja leipätikkuja. Pian pasta olikin sitten jo al dente ja pääsin lisäämään pestokastikkeen ja feta-kuutiot. Oli hyvää ja helppoa! Jälkiruoaksi nautin sisilialaisen appelsiinin ja elämä hymyili kun maha oli täynnä ja mieli iloinen onnistuneesta ruoanvalmistuksesta. Kivaa kun nyt on vähän vähemmän vajaa keittiö!

Kaiken syömisen ja kokkailun ohessa olen käynyt myös luennoilla. Aloitin muun muassa taas venäjän opiskelun – lukion kolmannesta, eli viimeisimmästä venäjänopiskelukerrastani onkin ehtinyt kulua jo nelisen vuotta eli vähän on ruosteessa ruskii jasik mutta kyllä se on jo pian varmaan ihan harasoo. Baristana sivutoimisesti toimiessani ja kahvia säännöllisesti kupeittain valmistaessani olen jokseenkin pakon edessä oppinut juomaan kahvia – ja kyllä vaan tuoreen kahvin aromi on jotain ihanaa! En kyllä edelleenkään juo kuin ehkä kupin kaksi viikossa mutta nyt se sentään menee jo alas. Lempparini on marucchino, eli espresso kaakaojauheella ja maitovaahdolla – canna-sokeria sekaan ja johan Sannikin juo kahvia.