Olen elänyt nyt puoli vuotta vaihdonjälkeistä aikaa täällä Suomessa ja ihanaa on ollut. Blogin päivittämiseen ei ole oikein riittänyt intoa kun on ollut liikaa kaikkea muuta – loppukesän iltoja, muuttoa, opiskelujen aloittamista, opiskelijaelämää, kotikäyntejä Leppävirralla, bileitä, sulkapalloa, lautapelejä, joulu, uusivuosi ja ihan vain olemista.
Ajoittain tulee ikävä kaunista Italiaa, jokapäiväistä viiniä, maailman parhaita pizzoja, kauniita milanolaisia ja vilkasta kulttuurielämää – ja sikäläistä elämää ihan ylipäätään. Savonlinna kun tuntuu aika kuolleelta metropolivuoden jälkeen. Kielitaito on vielä ihan hyvin hanskassa, facebookissa roikkuminen pitää huolen siitä omalla osallaan. Opiskelijabudjetista ei millään riitä rahaa italiankielen-kurssin maksuun mutta ehkä sitten ensi syksynä jos ja kun työllistyn kesäksi.

Suunnitteilla on uuden blogin pystyyn pykääminen, mutta saas nähdä mitä tuleman pitää. Sillä välin opiskelen ja kasaan itselleni liian suuren läjän kirjallisuuden ja kuvataiteen kurssitehtäviä, joita alan tekemään vasta kun dead line läähättää jo lujaa niskaan. Saisipa jostain sellaisen personal trainer-sihteerin, joka mapittaisi luentomuistiinpanot, järjestelisi työpöydän, siivoaisi tietokoneen kansiot ja sähköpostin inboxin, muistuttaisi tekemättömistä tehtävistä ja vahtisi, että teen ne tehtävät ajallaan. Se sama tyyppi voisi myös siivota meidän kämppää säännöllisesti ja pakottaa minut lenkille.

Tai sitten vain opettelen ihan itse sellaista asiaa kuin elämänhallinta.